Suomi on olosuhteiltaan muiden Pohjoismaiden tapaan erinomainen paikka hiihdon harrastamiseen. Eteläisemmässä osassa lunta ei riitä aivan niin paljon ja pitkäksi aikaa kuin pohjoisemmassa, mutta etelästäkin talvisin löytyy useampia latuja muutaman kuukauden ajan.
Suomalaiset ovat vahvasti hiihtokansaa, sillä monenlaiset ihmiset harrastavat ja seuraavat lajia. Se ei ole mikään ihme, onhan tämä urheilumuoto erinomaisesti sopiva kasvattamaan kestävyyskuntoa sekä tapa liikkua ulkona raittiissa ilmassa. Maailman huippuhiihtäjien joukkoonkin on kuulunut suomalaisia lähes aina, vaikka hiljaisempiakin vuosia lajin menestymisen kannalta on ollut.
Luistelutyyli kehitettiin Suomessa
Kuten kaikki hiihtoa vähänkään seuranneet tietävät, on tätä lajia mahdollisuus harrastaa niin perinteisellä kuin vapaallakin tyylillä. Vaikka Suomi on perinteinen hiihtomaa, on se tuonut tähän lajiin oman, modernin tuulahduksensa.
Jo 70-luvulla Pauli Siitonen kehitti luistelupotkun hiihtotyyliinsä, kun hän kiersi hiihdon ultramatkojen kisoja. Vuonna 1985 hiihdon vapaan ja perinteisen kilpailut päätettiin eriyttää toisistaan, mutta sitä ennen Kari Härkönen oli jo lykkinyt 15 kilometrin hiihdon voittoon vapaalla hiihtotyylillä.
Mielenkiintoisinta koko vapaan hiihtotavan kehityksessä on kuitenkin se, että Suomi oli yksi maista, joka oli myös vastaan vapaan hiihtotavan sallimista. Kyseessä oli kuitenkin kotimainen keksintö, mutta siitä ei juuri ylpeyttä tunnettu.
Marja-Liisa Kirvesniemi nostatti lajin arvostusta
Suomesta on löytynyt kautta aikain huippuhiihtäjiä niin naisten kuin miestenkin sarjoista. Naisten yksi huippunimistä on tietenkin Marja-Liisa Kirvesniemi, joka teki kunnioitettavan pituisen uran ja kahmi menestystä suomalaiselle naishiihdolle. Ensimmäisten ja viimeisten arvokisojen, joihin Kirvesniemi osallistui, väliin mahtuu jopa 18 vuotta!
Uransa alussa Kirvesniemi hiihti vielä tyttönimellään eli Hämäläisenä. Sittemmin naimisiin mentyään nimi muuttui nykyisin tutumpaan asuunsa. Tämä legendaarinen hiihtäjätär muistetaan ehkä kaikkein parhaiten Sarajevon olympialaisissa, joissa hän onnistui nappaamaan jopa kolme olympiakultaa. Kukaan muu suomalainen naishiihtäjä ei ole ainakaan vielä onnistunut toistamaan tätä temppua.
Arvokisoissa menestyneitä naishiihtäjiä
Marja-Liisa Kirvesniemen lisäksi kotimaisen maastohiihdon pariin mahtuu toki muitakin naispuolisia olympiavoittajia, kuten esimerkiksi Siiri Rantanen. Hän ylsi olympiakultaan vuonna 1956 Cortinassa. Lisäksi hänellä on myös kaksi pronssimitalia olympialaisista ja menestyksekkäitä sijoituksia Oslossa vuonna 1952 sekä Squaw Valleyn kisoissa vuonna 1960. Rantanen edusti kilpailuaikoinaan Lahden hiihtoseuraa.
Rantasen tapaan kaksi olympiapronssia on saavuttanut myös myöhemmin kilpaillut Virpi Kuitunen, joka nykyään tunnetaan Virpi Sarasvuona. Hän saavutti ensimmäisen olympiapronssinsa Torinossa vuonna 2006, kun taas toinen tuli vuonna 2010 Vancouverissa. Näiden mitalien lisäksi hän on onnistunut voittamaan yhteensä kuusi kultamitalia MM-kilpailuissa vuosien 2001, 2007 ja 2009 aikana.
Menestyneitä mieshiihtäjiä
Samoihin aikoihin Siiri Rantasen kanssa hiihti myös eräs toinen suomalaisen hiihdon legendaarinen nimi, nimittäin Veikko Hakulinen. Hänet muistetaan usein vuoden 1952 Oslon olympialaisten 50 kilometrin voittoajastaan 3.33.33. Kyseisen kisan lisäksi hän menestyi erinomaisesti myös Cortinad’Ampezzon olympialaisissa vuonna 1956 ja Squaw Valleyn olympialaisissa vuonna 1960. Molemmista arvokisoissa Hakulinen nimittäin sivakoi niin kultaa kuin himmeämpiäkin mitaleja.
Mika Myllylä nousi menestykseen
Mitalisateen lisäksi suomalainen hiihtourheilu on saanut kokea myös ankeita aikoja, kuten doping-käryjä. Ikävistä tapahtumista huolimatta Suomen ehdottomasti menestyneimpiin mieshiihtäjiin kuuluu myös Mika Myllylä, joka onnistui kilpailuaikanaan saavuttamaan niin yhden olympiakullan, olympiahopean kuin neljä olympiapronssiakin. Lisäksi hän haali jopa 4 MM-kultaa, joista kaikkiaan kolme vuoden 1999 Ramsaun maailmanmestaruushiihdoista.
Myllylän aktiivikausi ja huippuajat ajoittuvat 90-luvulle, jolloin hän niitti menestystä varsin laajalti niin arvokisoissa kuin maailmancupissakin. Huippu-urheilijan viimeisiksi arvokisoiksi jäivät Lahden MM-kilpailut vuonna 2001, jolloin hän monen muun suomalaisen maastohiihtäjän tapaan jäi kiinni dopingin käytöstä. Uran ikävästä lopusta huolimatta Myllylä on edelleen saavutuksillaan yksi ansioituneimmista suomalaisista maastohiihtäjistä.