Hiihto harrastuksena

Kestävyyskuntoa nostattavat liikuntamuodot pitävät peruskuntoa ja arjen jaksamista yllä erinomaisesti. Esimerkiksi juoksu sopii tällaiseksi harrastukseksi loistavasti, mutta vaihtoehtoja on toki muitakin. Erityisesti talvella, kun liukkaat lenkkipolut eivät innosta kuluttamaan tossun pohjia lenkkipoluilla, voi lenkkarit vaihtaakin osaksi aikaa suksiin, monoihin ja sauvoihin.

Murtomaahiihto on nimittäin erinomainen laji kehittämään peruskuntoa ja ylävartalon lihasvoimaa. Samalla pääsee myös nauttimaan Suomen kauniista talvesta, vaikka voi hiihtoladuille lähteä kurvailemaan toki kauemmaskin.

Hiihto voi tuoda kehittyvän kunnon lisäksi harrastajalleen paljon muutakin, kuten uusia kokemuksia, kilpailuja tai Finlandia-hiihdon tapaisten massatapahtumien elämyksiä. Lisäksi hiihtoharrastus vie paljon ulkoilmaan ja saa kehon lisäksi mielenkin virkeäksi.

Hiihtoharrastuksen aloittaminen

Kun hiihtoharrastusta lähdetään aloittamaan, on ensimmäinen etappi tietysti suksikauppa. Ilman monoja, suksia tai sauvoja laduille ei oikein voi lähteä. Lajia voi kokeilla lainatuilla tai vuokratuilla varusteilla varsin hyvin. Kun sivakointikärpänen pääsee oikein toden teolla puraisemaan, kannattaa hankkia aivan omat välineet.

Monot ovat ensimmäisenä listassa, sillä suksien valinta riippuu niiden tyypistä. Kun sopivat monot ovat löytyneet, on hiihtäjän aika valita sukset. Tällöin kokeneen suksimyyjän apu on kultaakin kalliimpaa, sillä suksien valinta riippuu monoista, hiihtäjän pituudesta, painosta sekä kuntotasosta.

Kannattaa myös pohtia, haluaako voidella suksensa itse vai käyttää valmiita pitopohjasuksia, jotka erityisesti etelän talvissa toimivat varsin hyvin. Sauvojen valinnassa puolestaan hiihtotyyli on avainasemassa. Pituuden lisäksi niiden valintaan nimittäin vaikuttaa se, eteneekö hiihtäjä vapaalla hiihtotyylillä vai perinteisellä.

Mausteita hiihtoharjoitteluun

Hiihto voi nopeasti kyllästyvälle urheilijalle vaikuttaa varsin tylsältä lajilta, mutta sitä se ei missään nimessä ole! Hauska lisä hiihtoharrastukseen voi olla vaikkapa hiihtokoulu, jossa opiskellaan murtomaahiihdon saloja sekä pidetään tietysti hauskaa. Laji on harrastuksena osaksi myös tekninen, jolloin erityisesti tekniikkaan kannattaakin kiinnittää erityistä huomiota. Näinpä hiihtokoulu voikin tuoda paitsi hauskuutta hiihtoharrastajan harjoituksiin, myös tehoa ja vauhtia sivakointiin.

Jos hiihdon tekniikka on hallussa eikä halukkuutta hiihtokouluun tai -kurssille ole, voi piristystä lajiin hankkia myös yksinkertaisesti vaihtamalla hiihtotyyliä. Tällöin kannattaa toki muistaa tekniikka, jotta harjoituksesta saa kaiken hyödyn irti. Jos hiihtäjä siis on aina hiihtänyt vain perinteisellä tyylillä, voi vapaan tyylin kokeileminen tuntua varsin hauskalta.

Hiihtoharjoittelua voi maustaa myös monenlaisilla oheisharjoitteilla, joita ovat muun muassa loikat, sauvarinteet sekä juoksu. Myös pyöräily toimii mukavasti tukilajina hapenottokyvylle.

Miksi hiihto on erinomainen harrastus?

Suomi on varsin kylmä ja luminen maa talvella. Tämän vuoksi hiihto on mitä erinomaisin harrastus. Lunta ja sitä myötä myös latuja löytyy varsin laajalta alalta ja useimmilta paikkakunnilta. Hiihtoa pääsee harrastamaan varsin helposti. Alkuun pääseminen lajissa ei kaada budjettia, kun taas samat sukset kestävät monia vuosia. Löytyypä suksia myös käytettyinä, joten suurta lovea ei alkuun pääseminen vaadi.

Tässä listassa on laitettu lisää hiihtoharrastuksen hyötyjä:

  • Sepelvaltimotaudin riski vähenee, sillä hiihto laskee verenpainetta. Kyseessä on siis erinomaisesti kuntoa kohottava laji.
  • Lihaskunto paranee, sillä hiihdon aikana suuret lihasryhmät ovat töissä. Hiihto laittaa ylävartalon koetukselle, oli oma hiihtotyyli sitten mikä tahansa.
  • Kävelyä tehokkaampaa liikuntaa painonpudotukseen. Tunnin kestävä hiihtolenkki kuluttaa noin 800 kilokaloria, kun taas kävelylenkin kulutus on noin 300 kilokaloria.
  • Hiihto on kestävyysliikuntaa, joka tuo myös hyvän mielen!
  • Hiihto on mainio valinta, jos ei halua tai voi rasittaa niveliään liikaa. Lajissa peruskunto kasvaa kohisten, mutta esimerkiksi polvikipuja ei tarvitse pelätä lainkaan niin paljon kuin juoksutossut jalassa lenkkeillessä.